Raamatussa verrataan seurakuntaa kristusruumiseen, jossa seurakuntalaiset ovat jäseniä ja Kristus itse on pää. Kun ihminen uudestisyntyy eli tulee uskoon liitetään hänet hengellisessä mielessä välittömästi kristusruumiiseen. Ei toki tulisi kuuloonkaan, että jäsen voisi elää erillään muusta ruumiista. Kristusruumiin yhteydessä me voimme rohkaista ja rakastaa toinen toisiamme. Kristusruumis on hengellinen kasvualusta koko uskon elämällemme.
Voimme puhua seurakunnasta kahdella eri tasolla eikä näitä pidä sotkea toisiinsa. Universaaliin seurakuntaan kuuluvat kaikki uudestisyntyneet uskovat. Raamatusta käy kuitenkin selkeästi ilmi, että seurakunta kokoontui paikallistasolla. Puhutaan siis paikallisseurakunnista.
Raamattu myös kehoittaa meirtä olemaan jättämättä väliin seurakuntamme kokousta.
Seurakunnan tulisi olla paikka, jossa erilaiset ihmiset voivat kokea hyväksyntää ja rakkautta. Särjetty ihminen voi tulla seurakuntaan ja kokea Jumalan parantavaa ja eheyttävää voimaa omassa elämässään.
