Usein, kun puhutaan täydellisestä vapaudesta, tarkoitetaan oikeutta tehdä mitä tahansa (jos ei jää kiinni). Tai ajatellaan, että saan tehdä omalla elämälläni mitä parhaaksi näen. Kun katselemme päivittäisiä uutisia niin voimme havaita, että tällaisessa vapausajattelussa jokin ’mättää’.. Kun ihminen tekee omalla elämällään ’vapaasti’, mitä hän itse tahtoo, vahingoittaakin hän usein itseään ja lähimmäistään.

Esimerkiksi henkilö, joka ajattelee, että voin toki käyttää huumeita, koska tämä elämä on omistuksessani, huomaakin pian olevansa riippuvuusvankilassa, josta ei enää pääse irti, vaikka niin tahtoisikin, hän ei olekaan enää vapaa. Lisäksi usein suuri määrä ihmisiä hänen ympärillään on pelkojen vankilassa huumeenkäyttäjän tilan tähden.

Toinen henkilö ehkä ajattelee, että hän voi elää vapaissa suhteissa huolimatta omasta perheestään. Hän voi ajatella olevansa näin vapaa, mutta onko hän ? Miten hänen läheisensä suhtautuvat hänen elämäänsä? Onko hän todella vapaa vai onko niin, että vapaus on verho mielihalujen riippuvuudelle(vankilalle), josta jonakin päivänä joutuu maksamaan kalliin hinnan. Nykyään on valtava määrä avioeroja.. Kiitteleekö pieni avioerolapsi vanhempien vapaudesta, kun arvot on korvattu näennäisellä vapaudella?

RAAMATULLINEN VAPAUS ON VAPAUTTA, JOLLA EMME VAHINGOITA ITSEÄMME EMMEKÄ LÄHEISIÄMME.

TODELLINEN VAPAUS ON SITÄ, ETTÄ SYNNIN (MEITÄ JA LÄHIMMÄISTÄMME VAHINGOITTAVIEN TOIMINTAMALLIEN) SIJASTA VALITSEMME VAPAAEHTOISESTI SELLAISEN TAVAN ELÄÄ, JOKA EI VAHINGOITA MEITÄ EIKÄ LÄHIMMÄISTÄMME. MOTIIVINAMME ON SILLOIN VILPITÖN RAKKAUS JUMALAAN, JOKA KUMPUAA KIITOLLISESTA SYDÄMESTÄ LUOJAA KOHTAAN.

1. Piet 2:16

16. niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat.

Kun tulemme uskoon saamme lahjaksi Pyhän Hengen. Jeesuksen elämä meissä alkaa näkyä Jumalan mielen mukaisena vaelluksena. Kysymys ei siis ole itsemme parantelusta vaan Jumalan työstä meissä. Tähän kuuluu myös vilpitön halu kieltäytyä synnistä. KUN lankeamme otamme jälleen Isän ojennetusta kädestä kiinni, tarraudumme Jeesuksen sovitustyöhön ja jatkamme matkaa. Pelastus on yksin uskosta ja yksin armosta. Vaelluksemme on vajavaista, mutta Kristuksen elämä meissä on täydellistä. Raamattu lupaa, että vilpittömän vaeltajan vaellus kirkastuu kirkastumistaan.